Olen syntynyt ja kasvanut Belgian Kongossa, jossa jo haaveilin kirjanpitäjän tai liikenaisen urasta. Minulla oli setä, joka työskenteli kirjanpitäjänä ja kun hän kotonakin istui usein tietokoneen ääressä, olin hyvin kiinnostunut siitä mitä hän teki. Vaikka isäni olisi toivonut minusta lääkäriä tai sairaanhoitajaa, opiskelin jo kotimaassani kauppaa ja liiketaloutta.
Kotimaassani syttyi sota ja perheeni tuli sen vuoksi pakolaisena Suomeen. Tänne tullessani olin 21-vuotias ja vaikka tiesinkin asioita monista muista Euroopan maista, niin Suomesta en tiennyt ennakkoon juuri mitään. Kieli, kulttuuri ja mm. koulutusjärjestelmä olivat aivan toisenlaisia kuin olin kuvitellut. Varsinkin kieli oli iso yllätys – se tuntui todella käsittämättömältä eikä edes mitään yleisimpiä sanoja pystynyt päättelemään esimerkiksi englannista. Oma äidinkieleni on lingala ja Kongossa olin koulussa opiskellut sekä ranskaa että jonkin verran englantia.
Keikkatöitä ja koulutusta
Aluksi olin työvoimatoimiston kautta kielikurssilla ja jo koulutuksen aikana aloitin ensimmäisessä työpaikassani laivasiivoojana, pääasiassa iltaisin ja viikonloppuisin. Vaikka suomen kieli tuntuikin vaikealta, sain koulutuksessa mielestäni heti aika hyvät valmiudet selviytyä arkipäivän tilanteissa. Kaikkien näiden vuosien aikana olenkin tarvinnut Suomessa tulkkia vain kaksi kertaa.
Kielikurssin jälkeen kävin noin vuoden kestoisen, kaupan ja hallinnon alalle valmentavan koulutuksen Amiedussa. Työtä ei tältä pohjalta vielä kuitenkaan löytynyt. Seuraavaksi tarjoutui mahdollisuus osallistua Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskuksen Noste-projektiin, jossa opiskelin aluksi puolen vuoden ajan nuorisoalaa ja sen jälkeen tein puoli vuotta ohjaajan töitä, pääasiassa leireillä ja nuorisotalolla. Vaikka nuoriso-ohjauksen työ sinänsä ei ollutkaan toiveissani aivan kärkisijoilla, niin ajattelin, että uudessa maassa on hyvä kokeilla eri vaihtoehtoja ja tarttua niihin mahdollisuuksiin, joita tarjolle tulee. Myös kielitaitoni kehittyi edelleen paljon nopeammin työssä kuin kotona ollessa. Puolen vuoden määräaikaisen työpestini jälkeen jäin vielä seuraavaksikin puoleksi vuodeksi toimistotyöhön nuorisoasiainkeskukseen ja sieltä siirryin edelleen työharjoitteluun Ranskan kulttuurikeskukseen, niin ikään toimistopuolen tehtäviin.
Koska keittiöalalla näytti olevan työmahdollisuuksia, aloin seuraavaksi tehdä keikkoja ravintola-apulaisena. Pari, kolme vuotta keikkatyötä tehtyäni aloitin keittiöalan opinnotkin, mutta ne kuitenkin keskeytyivät vuoden kuluttua, kun perheen perustaminen ja perheenlisäys tulivat ajankohtaiseksi. Äitiysloman jälkeen haave vakituisesta työpaikasta sai minut harkitsemaan lähihoitajan koulutuksen hankkimista ja vuonna 2005 aloitinkin opinnot Helsingin Diakoniaopistossa. Kolmevuotisen koulutuksen viimeisen vuoden suoritin Amiedussa ja erikoistuin vanhustyöhön.
Tein jo opiskeluaikana hoitoalan keikkatöitä. Koulutuksen kuluessa sain Naisyrittäjyyskeskuksesta kirjeen, jossa kerrottiin siellä alkamassa olevasta projektista, tavoitteena edistää erityisesti maahanmuuttajanaisten yrittäjyyttä Suomessa. Luin kirjettä, näytin sitä miehellenikin ja totesin, että tästä olen jo lapsena haaveillut, tähän minun täytyy hakea mukaan.
Kotityöpalveluyrittäjäksi
Pääsin mukaan Naisyrittäjyyskeskuksen projektiin, jossa meillä jokaisella osallistujalla oli henkilökohtainen mentor tukena ja neuvonantajana. Liikeideani hioutui vähitellen, vahva motivaatio ja halu yrittämiseen minulla oli jo valmiina. Perustin yritykseni vuonna 2007 ja aluksi lähihoitajaopinnot, keikkatyöt kotihoidon tehtävissä ja yritystoiminnan käynnistäminen sujuivat joustavasti lomittain. Valmistuin lähihoitajaksi ja kun yritykseni alkoi saada enemmän asiakkaita, vähensin vastaavasti palkkatyön tekemistä.
Kotityöpalveluyritykseni Services Netto on toiminut nyt viisi vuotta ja sen aikana asiakasmäärä on kasvanut huimasti. Tarjoamme koti- ja hoivapalvelua, mm. siivousta, silitystä, ikkunanpesua, pihanhoitoa, kaupassakäyntiä ja ruoanlaittoa. Toimeksiannot painottuvat Helsinkiin, mutta teemme kyllä työtä aivan koko pääkaupunkiseudulla. Tällä hetkellä teemme eniten kotisiivousta ja suurin osa asiakkaista on vanhuksia, mutta myös lapsiperheitä on joukossa mukana. Esimerkiksi Helsingin kaupunki ostaa meiltä asukkailleen kotipalveluja palvelusetelillä, mikä on mielestäni todella hyvä ja luotettava järjestelmä. Suurin osa asiakkaistamme on vakituisia, joten teemme työtä heidän luonaan toistuvasti.
Ensimmäisen vuoden ajan työskentelin yrityksessäni yksin, mutta kun mieheni jäi työttömäksi, hänkin tuli vähitellen mukaan toimintaan. Sen lisäksi pystyn tällä hetkellä työllistämään viisi keikkatyöntekijää. Työntekijäni ovat useampaa eri kansallisuutta, mutta tärkeää on kuitenkin, että henkilö osaa puhua suomea, sillä erityisesti vanhukset haluavat jutella ja vaihtaa kuulumisia työn tekemisen lomassa. Heille keskustelu työntekijän kanssa saattaa olla jopa merkittävin asia koko käynnissä.
Parasta työssäni on, että se on nyt vakituista ja jatkuvaa. Voimme mieheni kanssa myös järjestellä aikataulujamme melko joustavasti, mikä on tärkeää tällä hetkellä kun lapset ovat vielä pieniä. Miinuspuoleksi voisi laskea sen, että oikeastaan koskaan en voi jättää vastaamatta puhelimeen, joten lomalla ja matkoillakin kännykkä ja ajanvarauskirja on syytä olla mukana. Yrittäjyys on tuonut tullessaan myös suuren vastuun – ja varsinkin kotipalvelutyössä vastuu on huomattava, koska työtä tehdään asiakkaiden kotona.
Osallistun itse edelleen myös käytännön työn tekemiseen, vaikka nykyisin tehtäviini kuuluukin yhä enemmän toimistotyötä, tilausten vastaanottamista ja toiminnan suunnittelua. Omaa hoitoalan koulutusta ja työkokemustani haluaisin päästä hyödyntämään vielä nykyistä enemmän. Yritykselläni on tälläkin hetkellä jonkin verran hoivapuolen asiakkaita ja se on suunta, johon pyrin toimintaa entisestään laajentamaan. Pidemmällä tähtäimellä toivon myös olevan mahdollista siirtää toimisto pois omasta kodista, jolloin työn ja vapaa-ajan erottaminen olisi nykyistä helpompaa. Aika perheen parissa on tärkeää eikä omasta jaksamisesta pidä tinkiä, vaikka töitä voi olla paljonkin.
Suoritan tällä hetkellä yrittäjän ammattitutkintoa, mutta mitään sen suurempia opiskeluprojekteja en suunnittele, vaan juuri nyt nautin työn tekemisestä. Vastapainoksi rentoudun lasten kanssa ulkoilemalla ja seurakunnan toiminnassa mukana ollen. Meillä on myös ystäväporukka, jonka kesken käymme viikonloppuisin vuorotellen kyläilemässä ja syömässä toistemme luona. Kongoon paluu ei ole suunnitelmissa, sillä koen, että elämäni, työni ja perheeni on tällä hetkellä vankasti Suomessa. Eläkeiässä saatan ehkä ajatella toisin, sillä kun näen omassa työssäni miten yksinäisiä vanhukset Suomessa ovat, silloin kaipaan Afrikkaan.
Työn tekeminen tuo vapautta ja on myös esimerkki lapsille
Minun mielestäni vieraaseen maahan muutettuaan on tärkeää huomata tarjolla olevat mahdollisuudet, vaikka aluksi voikin joutua tinkimään joistakin omista unelmistaan. Niitä ei kuitenkaan tarvitse unohtaa, mutta niiden toteuttaminen voi vain kestää pidemmän aikaa kuin mitä se olisi vienyt tutussa kotimaassa. Aluksi kaikkein tärkeintä on kielen opiskelu, sillä se on avain milteipä kaikkiin oviin. Vaikka suomen kieli tuntuukin tosi vaikealta, sen opiskelu kuitenkin kannattaa.
Mikäli Suomessa haluaa arvostusta, on tärkeää tehdä työtä. Joskus maahanmuuttajalla saattaa olla kiusauksena ajatella, että sosiaaliturvankin varassa voi rakentaa hyvän elämän, mutta silloin jää väistämättä passiiviseksi sivustakatsojaksi yhteiskunnassa. Työn tekeminen vapauttaa monella tavalla. Kun ansaitsee oman toimeentulonsa, ei tarvitse määräajoin käydä ilmoittautumassa virastoissa eikä selittämässä kenellekään menojaan, tulojaan tai matkojaan. Työssä käynti mahdollistaa itsenäisen elämän. Onneksi maahanmuuttajillekin on nyt tarjolla paljon enemmän vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia kuin mitä vielä viitisentoista vuotta sitten, jolloin itse saavuin Suomeen.
Olen todella iloinen ja ylpeä omasta rohkeudestani ryhtyä yrittäjäksi ja toivon, että olen hyvä esimerkki myös omille lapsilleni. Olenkin sanonut tyttärelleni, että me olemme tulleet tänne Suomeen kaukaa, mutta silti teemme työtä ja pärjäämme hyvin – siihen verrattuna teillä Suomessa syntyneillä on varmasti vielä monin verroin mahdollisuuksia päästä elämässä eteenpäin! Mikäli yrittäjyys kiinnostaa, kannattaa etsiä tietoja oikeista paikoista ja virallisilta tahoilta. Tutut ja naapurit saattavat kyllä neuvoa auliisti, mutta heidän tietonsa eivät välttämättä ole ollenkaan ajan tasalla. Itse olen selvinnyt viranomaisten ja paperiasioiden kanssa varsin hyvin ja tässä toki aiemmin hankkimani kaupallisen alan koulutus ja toimistotyön kokemus on ollut suureksi hyödyksi. Kaikkein suurimman tuen olen saanut toisaalta omalta aviomieheltäni ja sen lisäksi Naisyrittäjyyskeskuksesta. Ja vaikka tämän haaveeni toteutuminen onkin vienyt aikaa, ihan koko matka kohti sitä on ollut elämisen arvoinen.
Teksti: Tiina Simola